Studiossa: -

Radiossa soi nyt: -

Ma Ma - Pienin askelin

Puhu minulle

26.03.2012 klo 18:09

Suomessa on siitä hieno seurustelukulttuuri, että yleensä joka paikassa saa olla ihan rauhassa ilman, että kukaan tulee juttelemaan mitään. Saa kulkea junassa omissa ajatuksissaan ja olla hiljaa vaikka koko päivän, jos siltä tuntuu. Paitsi jos satut olemaan joko eläinten tai pienten lasten kanssa liikkeellä. Lemmikeiden tai vauvojen kanssa liikkuvia on ilmeisesti helpompi lähestyä ja puheenaihekin on helppo keksiä. Ihan kuin otsassani lukisi: "Puhu minulle, minulla on palava tarve kertoa kaikki lapsestani ja varsinkin ottaa vastaan neuvoja ja moitteita lapsenkasvatustyylistäni."

Yleensä nämä juttelemaan tulleet ihmiset ovat olleet ihan hyväntahtoisia ja halunneet vain kurkistaa kuinka pieni vauva minulla oikein onkaan matkassa. Ovat kysyneet ikää ja sukupuolta ja taivastellut kuinka söpö pikkumies minulla onkaan. Onhan se ihan mukavaa yleensä, paitsi silloin kun ei itse oikein ehdi eikä jaksaisi jäädä rupattelemaan. Joistakin kun on niin hillittömän vaikea päästä eroon, se tietty ihmisryhmä ei vain tajua milloin toinen yrittää vihjata, että pitäisi jatkaa matkaa.

Hengenheimolaisten kanssa on myös mukavaa jutella. Kun junassa kohtaa kaksi väsynyttä äitiä vaunuineen, on rentouttavaa vaihtaa ajatuksia ja huomata, että molemmat ovat yhtä uupuneita, mutta silti niin rakastuneita vauva-arkeen. Näistä keskusteluista saattaa usein myös saada hyödyllisiä vinkkejä jatkoa ajatellen. Viime perjantaina vinkkasin kanssasisarelleni vaunujen suuaukon edessä olevien harsonpidikkeiden salaisen myyntipaikan. Yleensähän monilla näkee joko pyykkipoikia tai hiuspinnejä ("hämähäkkejä") pitämässä harsoa paikallaan, noh meillä on oikein kunnon pihdit Clas Ohlsonilta. :D

Mutta sitten on ne kamalimmat ihmiset, jotka kommentoivat ja neuvovat kuinka omaa lasta pitäisi hoitaa ja kasvattaa. Mulla kiehuu aina hetkessä yli, kun kuulen näitä:

Olin Onnin kanssa perjantaina Sokoksella pikaisesti käymässä, Onnin vaunuissa oli harmaa harso edessä, jottei satojen ihmisten bakteerit lentäisi pojan vaunukoppaan. Vastaan tuli sitten vanhempi rouvashenkilö ystävättärensä kanssa ja hän uteliaana yritti kurkkia koppaan nenä kiinni harsossa. (Missä menee lapsen personal space?) Kun hän ei nähnyt vauvaa harson takaa, kommentoi rouva ystävälleen kovaäänisesti "kauhea kun sisällä pidetään noin, eikös se lapsi tukehdu siellä vaunuissa". Käännyin tuon kommentin kuultuani katsomaan parivaljakkoa, mutta he raukkamaisesti ehtivät livistämään ennen kuin pääsin avaamaan sanaisen arkkuni - toisaalta ehkä onneksi heidän kannaltaan. Tuli vain mieleeni, että missä menee kommentoinnin raja? 1. Asiahan ei hänelle kuulunut millään tavalla, 2. Lapsi ei tukehdu vaunuissa, kun harso on hengittävää materiaalia ja sen läpi kulkee ilmaa erittäin hyvin, 3. Harso suojaa taudeilta ihmisvilinässä ja 4. Harso suojaa myös tuollaisilta ylenuteliailta mummeleilta.

Onneksi kaikenkaikkiaan kommentit ovat olleet enimmäkseen positiivisia ja olen vielä tähän asti jaksanut keskustella melko hyvin tuntemattomien kanssa. Niitä Onnin uhmaiän siivittämiä känkkäränkkäpäiviä ja tuntemattomien kasvatusneuvoja odotellessa sitten vaan.



Kommentit

Tarina tämäkin

Varmaan kaikki vanhemmat saa näistä osansa. Mulle ja miehelleni joku täti ärisi 10 vuotta sitten kadulla, kun lapsella ei ollut hattua, vaikka oli kylmä ilma (17 astetta varjossa). Tätihän ei tiennyt, että hattu oli otettu päästä pois hetki sitten, kun se oli pojan mielestä epämukava ja koti oli minuutin matkan päässä. No, pääsipähän sanomaan. Lapsukainen on muuten edelleen hengissä ja voi hyvin;-)

Pitäkööt huolta omista asioistaan.

Minulla ei ole omia lapsia vielä, mutta olen kyllä ollut monesti ystävän kanssa ulkona hänen ja hänen oman pikku prinsenssansa kanssa. Oltiin sitten leikkipuistossa leikimässä ja koska tytön äiti lähti sitten ostamaa meille kaikille jäätelöt ja minä sitten lupauduin katsomaan hänen 4v. lapsen perään. No siinä samaisessa puistossa oli sitten näitä Besserwissereitä, jotka kommentoivat heti ääneen minun tapaa leikkiä lapsen kanssa, joka nyt siinä vaiheessa sattui olemaan hippaleikki nii kuului vain takaa, että "minusta tuolla lesboparilla ei olisi oikeutta olla lasten kanssa ulkona" no missäs sitten...? eivät tienneet, että emme ensinnäkään olleet mitää lepakoita keskenämme ja lapsi oli ihan puhaasti heteroavioliitossa syntynyt. Teki mieli mennä sanomaa, et "jos ette tiiä mistä puhutte nii olkaa sitte hiljaa kiitos.. ja lapsella on oikeus olla onnellinen ulkona muiten lasten kanssa vaikkei niitä kunnolla tuntisikaan. Sosiaalisuus on se mikä lapsen myös kasvattaa kunnolla. Ei tule myöhemmällä iällä ongelmia tutustua uusiin ihmisiin, kun on jo lapsena siihen opetettu. Mutta emme antaneet näitten ihmisten pilata leikkejä puistossa :)

Oho, olipas tökeröä

Oho, olipas tökeröä kommentointia niiltä.. Eniten suututtaa just toi, että ei edes viitsitä ottaa selvää asioista ennen kuin möläytetään jotain. Jännä, että niille tuli ekana mieleen teidän olevan lesbopari, vaikka tosi usein lapsellisten näkee liikkuvan ystäviensä kanssa. Ja vaikka olisi ollutkin lesbopari niin mikä niilllä on oikeus puuttua toisten asioihin, yhtä hyvin (jossei jopa paremmin) lasta voi kasvattaa myös kaksi samaa sukupuolta olevaa. No, jokaisella omat mielipiteensä, mutta tämä on mun kanta. -Sonja

Kun ei osata kasvattaa??!!

Nuorena äitinä ollessani..siis esikoiseni oli n. 2v ja parhaassa uhmaiässä. Olimme kaupassa ja tietty karkkihyllyn kohdalla. Pikkuneiti sai megaraivarain ja heittäytyi pitkin pituuttaan lattialle kun ei saanut karkkia, eikä ollut edes karkkipäivä (en nyt muista saiko hän jotain hyvää lauantaisin, varmaankin). No, vanhempi rouvasihminen siihen närkästyneenä totesi, että; "kyllä on huonosti kasvatettu lapsi!!!". Kyllä pikkasen sieppasi. Olisiko pitänyt antaa olla huutamatta ja antaa periksi sekä karkkia ilman periaatteita??? Ei ikinä, tapauksesta on 28 v ja kasvatus on ollut kuulemma ihan hyvä. Kaupasta mentiin ulos huutavan lapsenkanssa ja perheen isä hoiti ostokset loppuun. Että silleen.

ne on ne kukkahattutädit

Äitini oli iltatähtensä ja miehensä kanssa kaupunkinsa Sokosessa. Teki jo pois lähtöä ja tytön isä laittoi lastaan autoon turvaistuimeen (tytöllä ikää 3 vuotta). Lapsen pää hieman kopsahti autonoven karmiin, eikä tyttö ollut siitä millänsäkkään, ei edes sattunut, kun ei kova tumpsahdus ollut. Mutta samaan aikaan pari kukkahattutädin ja porvarirouvan coktailia asteli samaan aikaan ohi. Toinen niistä kommentoi todella kovaan ääneen, että onse kauheaan kun ei vanhempi lastaan rakasta, riepottelee miten vaan. Näitkös sinäkin tuon? Eipä tainnut heidän vanhempansa heitä rakastaa ja kasvattaa, että mitä voi sanoa ääneen ja mistä on parempi olla hiljaa.

Juurikin näin, mistä näitä

Juurikin näin, mistä näitä kukkahattutätejä oikein tulee? Ne on varmaan kaikki käyny saman kommentointiopiston, itsehän kun ovat täydellisiä niin voivat toisten tekemisiä kommentoida miten lystää.. Onko muilla näitä tarinoita, nyt saa purkaa turhautumista! :) -Sonja

Kirjoita kommentti

Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja

KIRJOITTAJA

Raskaus muuttaa näkökulmaa ja asennetta elämään. Nyt jos koskaan on tärkeää elää terveellisesti, kuntoilla ja muistaa rentoutua, jotta jaksaa pitää huolen uudesta tulokkaasta. Tervetuloa jakamaan ajatuksia raskaudesta, vauva-arjesta, vanhemmuudesta ja hyvinvoinnista äidiksi opettelevan Sonjan kanssa!

- Sonja

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

UUSIMMAT KOMMENTIT

Etsi