Sunnuntaina vietettiin kauan odotettuja ristiäisjuhlia. Pitkä 1,5 kk salaisuudenpitopiina päättyi vihdoinkin, ei tarvitse enää pelätä lipsauttavansa pojan oikeaa nimeä perheen ulkopuolisille, kun nyt se on julkista. Lähipiirissä nimiä arvuuteltiin aivan viimemetreille asti, äitini jopa joka päivä puhelinkeskusteluiden yhteydessä kokeili kepillä jäätä ja lähetti terveisiä milloin Juholle, Petterille tai Ludvigille. Siskoni oli lähes 100% varma siitä, että pojasta tulisi Luca (mikä ei sinäänsä olisi ollut huono vaihtoehto, koska poika ehkä vähän olisi näyttänytkin Lucalta).

Poikamme ei myöskään saanut erikoista humanoidi nimeä Humus, joten kauhistelijat voivat nyt henkäistä happea. Emme siis tosiaan pyrkineet pääsemään top10 omituisimpien nimien listalle.

Rakas poikamme sai kasteessa nimen Onni Olavi. Toinen nimi, Olavi, oli jo varma, koska se pyörii Jykän suvussa. Onni oli yhtenä nimivaihtoehtona raskauden puolivälistä eteenpäin ja poikamme nähtyämme se osui ja upposi. Lisäksi nimessä on nyt tarina siitä kuinka onnekkaita me olemme, kun 1,5 vuoden yrityksen jälkeen tuo pieni poika päätti tulla meidän lapseksemme ja ennenaikaisessa syntymisessäkin oli onni matkassa, kun hän on ollut alusta asti hyvävointinen ja täysiaikaisen oloinen vain miniatyyrikoossa.

Kuvassa ylpeät vanhemmat ja sylikummi. Pakanakummit/elämänkummit Iiris ja Miru olivat kameran toisella puolella, kaikki kolme kummia ovat Onnille yhtä tärkeitä ja rakkaita, kiitos kun otitte kunniatehtävän vastaan ja autatte meitä kasvattamaan pojastamme loistoyksilöä. :)