Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin kipuun. Koko vatsa kramppasi hurjasti, noin minuutin kerrallaan, jonka jälkeen helpottui hetkeksi, ja tämä jatkui sitten 1,5 tuntia. Taisin kokea elämäni ensimmäiset supistukset.

Onneksi kipu ei ollut ihan sietämätön, tuntui lähinnä inhottavalta ja esti saamasta unta. Eniten tuli pelkotila, että nytkö se päättää syntyä - eihän poika ole vielä valmis ja selviämisprosentti viikolla 25 on noin 50%. Kumma miten sitä taas sivuutti oman kivun ja pahan olon ja heti ajatteli lapsen parasta - tältä se äitiys varmaan tuntuu.

Rauhoittelin itseäni ja Humusta laulamalla nyt jo ulkoaopittua Päivänsäde ja Menninkäinen -kipaletta samalla kävellen ympäri kaksiotamme ja silitiellen masua. Onneksi sen puolentoistatunnin jännitysnäytelmän jälkeen Humus ilmoitteli itsestään tutuin potkuin ja liikkein, jolloin sain itsekin rentouduttua ja nukahdettua.

Lauantaina olin yön urheilusuorituksesta aivan poikki, koko päivän olin uupunut henkisesti ja fyysisesti, odotin vain iltaa ja nukkumaanmenoa. Onneksi supistelukokemus on toistaiseksi jäänyt ainokaiseksi ja sattui sopivasti vapaapäiviin, ettei normaali arki ole siitä vielä kärsinyt. Nyt mennään päivä kerrallaan ja otetaan rennosti. Perjantain neuvolalääkärin käynnillä kerron supisteluista ja toivottavasti hän saa tutkittua kaiken olevan kunnossa.

Onko muilla tullut harjoitussupistuksia näin aikaisin tai vielä aikaisemmin? Miltä tuntui, pelästyittekö tai oliko kipu sietämätöntä?