Kun näytin tänään alakuloiselta, meidän toimituksen monitoimipakkaus Laura totesi naureskellen, ettei joulun jälkeistä masennusta ole olemassakaan. Loukkaannuin. Ja sydämeni itki verta. Totta kai joulun jälkeistä masennusta on! Minä, jos joku sen tiedän, kun siitä paraikaa kärsin!

Joulua on odotettu heinäkuusta asti, laskettu päiviä ja öitä, askarreltu koristeita ja paketoitu lahjoja. Polteltu kynttilöitä. Leivottu pipareita. Ja nyt se kaikki on ohi! Tyhjyys vain tilalla! Ja joulukoristeiden riekaleet muistuttamassa menneestä. Noh, ehkä vähän liioittelen, mutta onhan tämä surullista. Seuraavan kerran valon juhlaa juhlitaan vasta vuoden päästä! En mahda sille mitään, kyllä ottaa pannuun.

Pahimmasta joulumasennuksesta yli päästäkseni keräsin kaikki jouluromppeet saman tien pois kotoa. Mitä ne siellä turhaan menneestä muistuttavat?

Jos sinulla on hyvä kikka, kuinka tästä taas noustaan, niin kerro ihmeessä.

Tuija